Kokelasaika

Olimme saapuneet Uttiin - suomalaisen hävittäjälentämisen kehtoon. Meidän 20 miehen kokelasryhmämme jaettiin kahteen laivueeseen: 10 miestä sijoitettiin HLeLv 31:een ja 10 miestä vastaavasti laivue 33:een.
Vihuria koekäytetään eräänä niistä harvoista päivistä, jolloin me todella saimme lentää! Enimmät tiimamme saimme maaliskuun 1. päivän ja 12:n päivän välisenä aikana. Sittenhän Vihurit menivätkin pian taas lentokieltoon, jota kesti loppuosan kokelasaikaamme. Valitettavasti. Meidän mielestämme se oli aivan kelpo kone, mutta kieltämättä varsin onnettomuusherkkä. Moottoria ei ollut tarkoitettu hävittäjäkoneeseen - olihan se pommikone Bristol Blenheimin voimanlähde!  Suurin osa onnettomuuksista tällä koneella kyllä aiheutui inhimillisistä syistä.
Tämän koneen kyljessä näkyy HLeLv 31:n tunnus: musta ilves, valmiina tappavaan loikkaan.

Näissä työtiloissa olisi ollut tilaa vaikka olisi alivuokralaisen ottanut peesiin. Mittareita oli toki jo hieman enemmän kuin Stigussa ja Viimassa.
Tässä koneessa kyllä riitti askartelemista: laskutelineet tosin toimivat hydraulisesti, mutta nousussa ja laskussa tuli suorastaan kiire ja hetkittäin jopa hiki kun laskusiivekkeitä piti veivata käsin ylös ja alas ja säätää trimmiä samoin kuin säädellä lapakulmia. Mutta siitä huolimatta (tai ehkä juuri siitä syystä että kone oli niin haastava?) se oli nautinnollinen lennettävä.

Ilmaan meidän kaikkien kyllä teki mieli useammin kuin mihin meille sittemmin annettiin mahdollisuus. Meille vain sattui kohdalle huono rako muutamien onnettomuuksien takia.

Utissa kokelasjaksoaan suorittavalla joukolla oli paljon aikaa muuhunkin toimintaan kuin lentämiseen, sillä suurimman osan ajastahan Vihurit olivat lentokiellossa.

Aikaa jäi mm. urheiluharrastuksiin ja muuhun kunnon kohottamiseen. Tässä kokelaat Jussi Hulkko, Matti Huttunen, Pertti Tolla ja Matti Lampela ovat lähdössä partiohiihdolle helmikuun hohtaville hangille.

KURSSIN MUSTA PÄIVÄ

Maaliskuun 1. päivä 1957 – Harjoitushävittäjä, Vihuri – 49,  Satakunnan Lennoston HävLLv 11:sta oli lennolla Porin pohjoispuolella. Koneessa olivat opettajana nuori luutnantti Jukka Kuuri (oikella) ja oppilaana lentoupseerikokelas Timo Hartta (vasemmalla). Heille annettu lentotehtävä oli matalalentoharjoitus kaartoineen. Koulutuslennoilla on toki aina omat riskinsä, mutta tuolloin  tapahtui se mitä ei pitäisi tapahtua – klo 13.31 kone syöksyi maahan ja molemmat lentäjät saivat surmansa. Paikka oli Noormarkun pitäjän, Söörmarkun kylä. Onnettomuuden syyksi todettiin sekä oppilaan että opettajan vähäinen lentokokemus ja liian alhainen lentokorkeus suoritettavaksi annettuun harjoitukseen nähden. Siis inhimillinen erehdys. Timo Hartta oli oppilasaikanamme kurssimme parhaana lentäjänä palkittu pilotti ja upea nuori mies, jonka siivet katkesivat aivan liian varhain. Tätä ystäväämme olemme muistelleet jokaisessa kokouksessamme – kuten kaikkia edellämme pois menneitä kurssitovereitamme.

Tällaista se palvelus keväällä 1957 oli. Joskus otimme vain joutilaina suulista lentokonehallin seinustalla. 

Vaihtoehtoisina harrastuksina olivat coronan peluu tai tikanheitto, mutta mikäpä oli ollessa kun lumi suli ja aurinko heijastui hangista ja joka viikonloppuinen koti-loma tyttöystävien kainalossa odotti…useimmiten liftattiin kentän reunaa sivuavan  tien varresta jossakin autossa Hesaan.

Kuvassa vasemmalta: Lare Karjalainen, Timppa Toivola, Jommu Lumme, Jorma ”Jorkki” Saras ja Roukku Grönqvist. Etualalla Paavo ”Pave”Nieminen.

Iltaisin meille tarjoutui ajankuluksi biljardin peluuta Karjalan Lennoston   Upseerikerholla. Olosuhteisiin katsoen uljaassa, kodikkaassa kerhossa oli muun tarjoilun lisäksi tällainenkin urheilumuoto. Kaisan peluu menossa: vasemmalla Lare Karjalainen, Raimo Murto sihtaa ja Pertti Seeve tarkkailee. 

Taustalla Timppa Toivola lukee jotakin mielenkiintoista silloisen ilmavoimien komentajan, kenr.majuri Reino Artolan muotokuvan alla.

.

Talvisotaharjoitukset pidettiin maaliskuussa Lapissa. Majoituimme lähelle Rovaniemeä, jonka kenttä tietysti toimi ilmavoimien tukikohtana. Meidän kokelaiden majoitus oli 12-hengen sotilasteltoissa syvällä lumikinoksissa Olkkavaarassa. Tunnelma oli tiivistä ja lumipukuiset lentäjät värjöttelivät surkean kamiinan ympärillä. Kamiina (lähinnä sen hormi) näkyy juuri ja juuri kuvan vasemmassa laidassa.

Toinen kuva asumisoloistamme Olkkavaarassa Lapin sodan aikana. Kari Heikkala kömpimässä tunturimaan valoon miehistöteltan hämärästä. Teltallinen miehiä on asettanut suksimetsän reunustamaan polkua. Ja luntakin oli miltei teltan harjaan saakka. Teltassa oli tiivis tunnelma, hikiset syylingit tuoksuivat, mutta hyvinhän siellä pärjättiin.

Kolme komeaa miestä matkalla Rovaniemelle: ei karjavaunussa, vaan oikein matkustajavaunussa. Sotilaskuljetus pysäytettiin vähän väliä. Portailla auringossa kolme uljasta upseerikokelasta upouusissa kenttäpuvuissaan. Vasemmalta Risto Aronen, Masa Lampela ja Lare Karjalainen.

Olimme ensimmäinen asevelvollisuusikäluokka, joka sai koekäyttöön näitä uusia univormuja. Radikaalia eli hyvästi pussihousut. Niitä piti käyttää kyllä vielä loma-asuina.

Rovaniemen kentällä ”Lapin sotamme” aikana tapahtui yllättävä onnettomuus kun BL-106 ilmeisesti lievästi ylikuormattuna osui lentoon lähtiessään lumivalliin ja tömähti kenttään. Kone rikkoontui sen verran pahasti, että se poistettiin käytöstä. Se myytiin sittemmin Englantiin ja on nyttemmin täysin entistettynä nähtävänä RAF:n ilmailumuseossa Hendonissa, pohjois-Lontoossa.

Tällä samalla BL-106’lla ( Blenheim Mk 1 eli lyhytnokkainen ) oli täysissä voimissaan, ehjänä ollessaan tapana käydä Kauhavalla lähes kerran viikossa. Kyllä niitä toisen maailmansodan konevanhuksia kävi Kauhavalla näytillä muitakin mm. Fokker CX, jota käytettiin jopa syöksypommittajana ja tiedustelukoneena.

Majuri Börje Laaksonen joutui tekemään Utissa pakkolaskun nousussa sattuneen moottorihäiriön takia 22.3.1957, mutta onnistui sijoittamaan koneen nuoreen, sopivan harvaan metsikköön Hammassyrjän mäkeen. Kukaan ei loukkaantunut, mutta kyllä siinä aika monta mottia syntyi kun Vihuri muuttui sirkkeliksi. Kone oli VH-29 laivue 31:stä toimihan majuri Laaksonen juuri sen laivueen komentajana tuona keväänä.

Lumet ovat alkaneet sulaa, elettiinhän jo huhtikuuta 1957. Lievästi rentoutuneen tuntuinen kokelasremmi yrittää jonkinlaista muotoa eli on lähdössä palvelukseen "komentajanaan” Pera Seeve. Taustalla näkyy yhdistetty ruokalan/sotapesän rakennus vastapäätä meidän kokelaiden de-luxe hirsikasarmia.

Lähes tälle samalle paikalle, silloisen kasarmialueen keskusaukiolle, on v.1997 pystytetty muistomerkki "Kotkapatsas" ja muistotaulut 466:lle lentoturmissa sotien ja rauhan aikana surmansa saaneille piloteille.

,

Kun Vihurit menivät lentokieltoon niin Porissa meitä kokelaita pyrittiin ”aktivoimaan” ja meidän kuntoamme yritettiin entisestään kohentaa. Eräs sellainen oli kuntotesti, jossa jouduimme kantamaan toinen toistamme. Kuvassa Väkivahva Callu Wahlroos raahaa kokelasjakson aikana vänrikiksi ylennettyä Reijo Jakosta, joka on täydessä varustuksessa. Kannettavaa kyllä näyttää naurattavan; Callua sen sijaan ei!

Kokelas Reijo Virmavirta sai ”asevelvolliselle myönnettävän alkoholiluvan” ilmeisesti 18.4.1957 ja kuulemma käyttikin sen.

Tähän skannattu lupapaperi on uudelleen päivätty annetuksi 28.4. Siihen aikaan homma oli varsin tiukkaa. Meniköhän lupa läpi tällä konstilla?

Kokelasjakson päättäjäisjuhlat Utin Upseerikerholla 27. päivänä huhtikuuta. Vauhti oli melkoinen ja seuraavana päivänä olivat päät todella kipeinä joka jannulla. Kuvia näppäili Seeve – kuten suurimman osan kurssilla otetuista kuvista muutenkin. Kameransa oli mm. lentohaalarin rintataskuun mahtuva puolipalje-Zeiss Contina, joka oli tavallaan varhaismalli nykypokkareista. Sangen käytännöllistä.
Tässä kuvassa kurssimme trubaduuri Antti Waris (Warén) viihdyttää juhlivia tovereitaan. Vasemmalla Roukku Grönqvist, Risto Aronen, edellisellä kurssilla ( LntUK 25) olleet kesävänrikit Mikko Järvi ja Rauno Wilska sekä oman kurssimme Rami Murto, Matti Lampela ja Jussi ”Huklo” Hulkko.

Vasemmalta: Masa Lampela, Jorkki Saras, Pekka Ahtiala, Lare Karjalainen, Jommu Lumme, majuri Olavi Lundstedt (Karjalan Lennoston silloinen esikuntapäällikkö) Antti Waris, Osi Kopponen, luutnantti Urpo Mukala, Mikko Järvi, kokelaskurssimme johtaja, yliluutnantti ”Polle” Tarvonen, Jussi Hulkko, Matti Huttunen, Jouko Mikkola, Kake Vuorela, Pave Nieminen ja Risto Aronen sekä joku tuntematon niska.

.

Vasemmalta: Kerhon suosittu emäntä, Katariina, Jorma Lumme, Masa Lampela, Jouko Mikkola, Timppa Toivola, Risto Aronen, Jussi Kärnä, Kake Vuorela, Polle Tarvonen, Rami Murto, Roukku Gröngvist, Antti Waris ja Jussi Hulkko.

Silloin oli vauhti päällä, sillä aamut olivat todella vähissä! Ja tarjoilu upseerikerholla pelasi loistavasti! Harva taitaa muistaa miten pääsimme takaisin kämpille eli metsän läpi kerholta tupaamme. Matkaa oli vain 200 m, mutta puita oli tiheässä, oli liukasta ja pimeää ja saappaiden pohjatkin lipsuivat pahasti.

 
Kun upseerikurssimme alkoi me saimme ensimmäiset varusteemme Kauhavalla 6.6.1956. Nyt luovutamme kokelaina varusteitamme Utissa huhtikuun 29. päivänä 1957 ennen ylennystämme reservivänrikeiksi. Siviiliin lähtö oli koittamassa seuraavana päivänä. Tässä ihaillaan ”tasavallan rättejä” keväisen luonnon keskellä kasarmin takamaastossa. Tutuiksi ja kodikkaiksi (?) olivat käyneet harmaat v-malli 36 univormut pussihousuineen. Olimme kyllä saaneet hetken nauttia eräinä ensimmäisistä "mannekiinivarusmiehistä" uusista khakin värisistä kenttäpuvuista lähtiessämme Lapin leirille kevättalvella 1957.

Kuvassa - edestä katsoen: Raimo Rasehorn, Jussi Kärnä, Pekka Ahtiala, Pertti Tolla, Timo Toivola, Jorma Saras ja - taustalla istumassa - Paavo Nieminen. Nyt se on miltei OHI!

Tämän kokelasjaksostamme kertovan osion liitteenä on karua kieltä puhuva sivu, jolta käy valitettavan selvästi esiin se kuinka suuri oli suunniteltujen ja toivottujen tavoitteiden ja toteutuneiden suoritusten välinen kuilu! Näillä sivuilla ovat näet Ilmavoimien Esikunnan koulutussuunnitelmat kurssimme kokelaiden koulutuksesta - ko. suunnitelmat koskivat luonnollisesti täysin identtisesti sekä Uttiin että Poriin jaettuja kokelaita. Sen lisäksi liitteinä ovat lennostojen esikuntien koulutuskertomukset Porin osalta HLeLv 11 ja 21:n sekä Utista HLeLv 31 ja 33:n osalta.

Lentokoulutuksen tavoitteeksi VH:lla oli asetettu n. 300 lentotuntia lennostoa kohti eli noin 15 t kokelasta kohti. Kuitenkin esim. Porissa saavutettiin vain 96 t 50 min eli vain n. kolmasosa tavoitteesta. Syyt tähän surkeuteen selviävät koulutuskertomuksista. Silloin elettiin Ilmavoimissa todella syvimmässä aallonpohjassa mitä tulee lentokalustoon - niin sen määrään kuin laatuunkin. Loistava henki, joka silloinkin tässä puolustushaarassa vallitsi, ei yksin riitä kun ei ole välineitä millä kouluttaa. Nythän 2000-luvulla on onneksi siis tilanne jo aivan toinen!

NO, NYT SE ON OHI !

Kotiutuminen 30.4.1957 eli vappuaattona! Tuoreita reservin lentäjävänrikkejä odottamassa kukin juniaan Kouvolan asemalla. Tässä tiemme eroavat: osa lähtee Hesan suuntaan osa jopa Kuopioon! Vasemmalla Matti Huttunen, Pertti Tolla, Lare Karjalainen, Osi Kopponen, Timo Toivola, Pera Seeve, Jommu Lumme, Kake Vuorela, Pave Nieminen, Pekka Ahtiala, Antti Waris (nykyään Warén), Jussi Kärnä, Roukku Grönqvist ja Jorkki Saras.